Blogit

Jokainen vanhempi tahtoo lapselleen hyvät eväät elämään. Osittain ne karttuvat koulussa. Elämänkatsomustieto saattaa kuulostaa avarammalta oppiaineelta uskontoon verrattuna. Siksi moni isä tai äiti valitsisi sen lapselleen, mutta harmittelee, kun pitää ensin erota kirkosta. Opetusministeri onkin käynnistänyt selvityksen elämänkatsomustiedon avaamisesta myös kirkkojen jäsenille. Entä asian toinen puoli?

Nimestään huolimatta elämänkatsomustieto on enemmän taitoaine. Opetussuunnitelmien mukaan elämänkatsomustiedossa opetellaan demokraattista kansalaisuutta, perustellaan omia näkemyksiä, tutustutaan ihmisoikeuksiin ja katsomuksiin. Valitettavasti uskontoja käsitellään vasta yläkoulussa, muutaman oppitunnin verran. Jatkossa elämänkatsomustiedon pakollisissa lukio-opinnoissa ei käsitellä uskontoja.

Vuonna 1985 elämänkatsomustieto perustettiin katsomusaineeksi niille oppilaille, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Se eetos aineella on yhä. Monista hyvistä sisällöistä huolimatta haasteeksi muodostuu oppilaan uskontolukutaito – miten se saavutetaan, jos uskonnollisia ilmiöitä ja käsitteitä ei opiskella? Globaalissa todellisuudessamme sitä taitoa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

”Ymmärrä uskontoja, ymmärrä maailmaa.” Teologisen tiedekunnan sekä uskonnonopettajien slogan tiivistää olennaisen. Koulun antama uskonnonopetus kattaa niin uskonnolliset kuin uskonnottomat katsomukset jo alaluokilta alkaen. Jokaisen uskontoryhmän opetussuunnitelmassa käsitellään omaa uskontoa sekä uskontojen maailmaa ja hyvää elämää eli etiikkaa. Kun uskonnolliset ilmiöt ja niihin liittyvät peruskäsitteet tulevat tutuiksi, kyetään niistä myös keskustelemaan. Samalla välttyy monilta kulttuurikolareilta maailmalla liikkuessaan.

Joskus tieto lisää tuskaa, mutta paljon useammin se sivistää ja auttaa ymmärtämään. Siksi tietoa uskonnoista tarvitsevat kaikki, olipa oma katsomus mikä hyvänsä.

Tuula Vinko
kouluyhteistyön asiantuntija
Kirkkohallitus

kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki