Kuoleman kohtaaminen koulussa

Tällä sivulla on tarkempaa tietoa kuoleman kohtaamisesta koulussa ja luokassa. Tiedot on kerätty kirjallisuudesta, sekä kirkon koulu- ja oppilaitosyhteistyötä tekeviltä.

  • Koulussa on hyvä pohtia etukäteen suhtautumista kuolemaan.
  • Koulutuspäivän aiheena voi olla kuolemantapauksen käsittely koulussa ja luokassa.
  • Kouluun hankitaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta.
  • Koululla on hyvä olla suunnitelma sellaisten tilanteiden varalle, jossa useat oppilaat tai heidän vanhempansa ovat loukkaantuneet tai kuolleet.

 

Kuoleman kohdatessa koulun se kohtaa myös opettajat. Osa opettajista tuntee, etteivät he kykene käsittelemään kuolemaa oppilaiden kanssa, koska heidän omat tunteensa ovat niin voimakkaita. Myös opettajien tulee saada keskustella keskenään mm. surusta, epätodellisuudentunteesta, ahdistuksesta sekä epävarmuudesta, miten oppilaille pitäisi kertoa sekä miten oppilaiden reaktioihin tulisi suhtautua.

On kuitenkin tilanteita, joissa opettajien on välttämätöntä syrjäyttää omat tarpeensa. Heidän tulee koota itsensä ja kertoa luokalle, mitä on tapahtunut, ennen kuin itse ovat voineet puhua siitä jonkun kanssa. Tulee välttää tilanteita, joissa opettaja ei halua puhua kuolemantapauksesta oppilaille, koska pitää asiaa liian vaikeana tai katsoo, ettei se ole hänen vastuullaan. On parempi, että opettajat hoitavat keskustelun luokassa. Ulkopuolisten käyttö heikentää opettajien itsestään selvää asemaa ja pakottaa oppilaat luottamaan vieraaseen ihmiseen. Asiantuntijoiden tehtävä on konsultoida opettajia tehtävän suorittamisessa. Kuoleman käsittely riippuu paljon siitä, kuka on kuollut ja miten hän kuoli.

 

Oppilaat

Kun oppilaan perheenjäsen on kuollut, hänen on useimmiten parasta mennä kouluun mahdollisimman pian. Kun opettaja tekee yhteydenpitoaloitteen vanhempiin/oppilaaseen, hän osoittaa välittävänsä tapahtuneesta. Oppilaan on hyvä valmistautua luokkatovereiden tapaamiseen keskustelemalla luokanvalvoja tai muun opettajan kanssa. Vaikka opettaja kantaa tilanteesta pedagogisen vastuun, oppilaasta saattaa tuntua hyvältä olla osallisena päättämässä esim. siitä, mitä luokalle kerrotaan. On myös hyvä, jos luokkatoverit saavat tietää, miksi luokalle on tärkeää kertoa tapahtuneesta avoimesti ja luonnollisesti.

Surevilla on usein koulussa keskittymisvaikeuksia. Näin ei tapahdu välttämättä heti kuoleman jälkeen, mutta muutaman viikon kuluttua kuolemantapauksen ja keskittymisvaikeuksien välistä yhteyttä ei enää nähdä selvästi. Koulun tulee tuntea ja tietää myös ne jälkivaikutukset, joita esiintyy esim. onnettomuuden todistajiksi joutuneilla oppilailla, vaikka he eivät olisikaan olleet suoranaisesti osallisia. Jotkut oppilaat voivat jäädä surunsa vuoksi jälkeen koulutyössä. Opettajien on tällöin mietittävä tuen tarvetta. Ongelmia saattaa esiintyä vielä vuoden kuluttua kuolemantapauksesta.

 

Kuinka kuolemantapauksesta kerrotaan?

Kuolemantapauksen yhteydessä voi syntyä tilanne, että opettajan on kerrottava oppilaalle lähiomaisen kuolemasta. Aiemmin kuvattujen suuntaviivojen mukaan edetessä on hyvä ottaa huomioon:

  • Kertoja on oppilaalle ennalta tuttu ja heidän suhteensa on hyvä.
  • Ennen kertomista on hankittava kunnolliset tiedot, että oppilaalle pystytään vastaamaan, milloin ja miten kuolemantapaus sattui.
  • Valitaan rauhallinen paikka. Asia on kerrottava oppilalle suoraan ja avoimesti, mutta häntä on valmisteltava. Vakavan asian kertomista ei tule jättää koulupäivän loppuun. Kun oppilas on kuullut asiasta, hän tarvitsee sen jälkeen seuraa, voidakseen purkaa vapaasti tunteitaan. Häntä ei saa jättää yksin, vaan tulee yrittää rauhoittaa sopivalla tavalla.
  • Älä turvaudu fraaseihin kuten "kyllä se siitä järjestyy" tai "aika parantaa haavat". Kun nuorelle oppilaalle on ilmoitettu asiasta, opettaja saattaa hänet kotiin. Myös muille oppilaille on ilmoitettava tapahtuneesta mahdollisimman pian.

Jos kyseessä on suuri onnettomuus, joka koskettaa monia oppilaita, rehtori tiedottaa asiasta koko koululle. Luokissa opettajilla on mahdollisuus kertoa asiasta lisää suoraan ja rauhallisesti.

 

Muistaminen koulussa

Oppilaiden tai opettajan kuolema on huomioitava koulussa jollakin tavalla. Arvokas muistamistapa on koulussa järjestettävä muistohetki. Koulun johto yhdessä opettajakunnan kanssa vastaa muistohetken sisällöstä. Joskus tämä joudutaan tekemään lyhyellä varoitusajalla. Siksi on hyvä, jos koululla on suunnitelma muistohetken järjestämisestä. Se voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

  • rehtorin muistosanat
  • luokanvalvojan puhe
  • sopiva runo
  • uskonnonopettajan/ papin puhe
  • musiikkiesitys

Jos kuolemantapauksesta ilmoitetaan koulutuntien aikana, oppilaat voivat yhdessä laskea lipun puolitankoon. Symboliset teot ilmentävät tunteita suoremmin kuin sanat. Niille, joita tapaus koskee, olisi hyvä, jos he voisivat tilanteesta riippuen osallistua hautajaisiin. Niissä oppilaat voivat esittää symbolisen surunilmauksensa asettamalla esim. arkulle kukan. Luokan edustaja voi pitää lyhyen puheen tai laskea luokan puolesta seppeleen.

Tilanteissa, jossa hautajaisiin on odotettavissa paljon väkeä, oppilaiden on sopivinta jättää jäähyväiset tilaisuudessa, joihin vain he osallistuvat. Esim. jos mahdollista oppilaat menevät siunauspaikalle tunti ennen hautajaisten alkua ja jättävät jäähyväisensä. Kun kyseessä on hautajaiset, jotka kiinnostavat tiedotusvälineitä, opettajien ja aikuisten on suojeltava oppilaita.

 

Asiantuntija-apu

Asiantuntija-apua suositellaan esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Kyseessä on murha tai itsemurha
  • Oppilas on joutunut vanhempiensa tai sisarensa kuoleman silminnäkijäksi tai kuolema oli äkillinen ja traaginen
  • Jos oppilas on objektiivisesti vastuussa kuolemasta.             (Atle Dyregrov: Lapsen suru 1994)  

Palvelun tarjoaa Kirkkohallitus.

Ota yhteyttä
Eteläranta 8, PL 210, 00131 Helsinki
Vaihde (09) 1802 1 | Kartta
kouluyhteistyön asiantuntija Tuula Vinko **@**| Seurakunnat